RAKASTETTU SUUNNISTUKSEN MAAILMANMESTARI
Pasi Ikonen kuoli 44-vuotiaana Turussa 3.8.2024. Hän oli syntynyt Vihannissa 30.6.1980. Hän eli poikkeuksellisen vaiherikkaan elämän, jätti lähtemättömän jäljen kanssaeläjiinsä ja taipui lopulta voittamattomaan sairauteen.
Pasi syntyi urheiluperheeseen. Hänen äitinsä ja isänsä sekä kaksi vanhempaa sisartaan olivat suunnistajia Vihannin Sinkki-Sepoissa. Peruskoulunsa Pasi kävi Vihannissa, mutta ylioppilaaksi hän tuli Hankasalmen suunnistuslukiosta. Opiskelut hän aloitti Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa suoritettuaan ensin varusmiespalveluksensa Urheilukoulussa Hennalassa.
Urallaan jo 21-vuotiaana maailmanmestaruuden voittanut Pasi saavutti 12 EM- ja MM- mitalia. Kansainvälisen menestyksen lisäksi hänelle kertyi peräti 25 aikuissarjan SM-mitalia. Menestyksestä huolimatta yksi voitto häneltä jäi uupumaan. SK Pohjantähden, Vaajakosken Terän ja Paimion Rastin huippujoukkueet eivät voittaneet Pasin aikana kertaakaan Jukolan viestiä.
Urheilijana Pasi oli tiedonhaluinen ja edistyksellinen, ennen kaikkea intohimoinen ja työtä pelkäämätön. Hän piti avointa harjoituspäiväkirjaa, jakoi auliisti ajatuksiaan suunnistuksesta ja harjoittelusta. Pasi oli myös aidosti kiinnostunut toisten suunnistajien kokemuksista ja havainnoista, olivat he sitten nuoria harrastelijoita taikka vanhempia mestareita. Pasilta irtosi aina hymy ja aikaa kyselijöille.
Pasi halusi jakaa osaamistaan. Työskennellessään valmentajana Hankasalmen suunnistuslukiossa ja eri seurayhteisöissä hänet tunnettiin avoimena, väsymättömänä opinjakajana: ”minkä läheisilleni annan, ei ole minulta pois. Päinvastoin.”
Menestyksellisen uran katkaisivat vakavat selkävammat ensimmäisen kerran jo vuonna 2005. Nuorena voitettu MM-kulta ja muu Pasin menestys ei miestä muuttanut, mutta vaivojen tuoma kipu muutti; synkät pilvet ilmestyivät tulevaisuuden taivaalle.
Urheilu-ura jatkui vielä pitkään menestyksellisesti, mutta herkkä ja lahjakas ihminen kävi myös kamppailua mielensä mustassa aukossa, jota juottamalla eivät ahdistus ja elämän tuska sammuneet. Pasi ei kuitenkaan musertunut. Avoimuutensa ja empaattisuutensa myötä hänestä oli tullut suunnistusyhteisössä laajasti hyväksytty ja rakastettu ihminen.
Pasin kamppailun vaikein vastustaja ilmestyi tatamille toukokuussa 2017. Kaatumistapaturman jälkeisissä aivokuvauksissa paljastui kohtalokas löydös, kasvain, jonka hoitaminen ei lopulta onnistunut.
Vaikka olosuhteet vakavoituivat, Pasin päällimmäisenä piirteenä säilyi poikamainen huolettomuus. Ensimmäiselle ulkomaanleirille majoitusvarusteeksi oli pakattu käsipyyhe; saattohoidosta keväällä hän hoitajia jekuttaen karkasi lenkille.
Vaiherikkaan elämänsä loppukaarteessa Pasi vielä löysi rakkauden rauhan. Sen hänelle soivat Piia ja heidän yhteinen auringon lämmittämä ja valaisema pieni kuutar, Luna-tytär. Pasin muistoa kunnioittamaan Suunnistussäätiö on päättänyt perustaa Pasi Ikosen rahaston.
Juhani Palonen
Mervi Ikonen
Eino Havas
Kirjoittajat ovat Pasin suunnistusjoukkueen johtaja, isosisko ja valmentaja